”Uskallan väittää, että missä päin maailmaa sitten pyöreä pallo valmistetaankin, on se tehty Formit koneella.”

Kuminakuninkaan kriisi

Hänen kekseliäisyytensä antoi maailmalle pyöreitä perunoita. Hänen liikevaistonsa antoi suomalaisille ensimmäisen kotimaisen myslin. Ja kiitos hänen uteliaisuutensa, Suomi on nykyään maailmanluokan kuminan viejä. Kaikesta menestyksestä huolimatta sarjayrittäjä Torbjörn Engelholmin elämä kääntyi ylösalaisin vuonna 2014.  

Olet ruokakaupassa ja tunnustelet tomaatteja ja kurkkuja, kotimaista sen olla pitää. Ja niinpä nappaat kotiinviemisiksi terveisen närpiöläisiltä vihannesviljelijöiltä.
Mutta entäs se kylpyhuoneen kaapissa oleva tax free hajuvesi, jota suihkautat aina silloin tällöin ihollesi? Tiesitkö, että myös se sisältää suurella todennäköisyydellä terveisen Närpiöstä?
Tämä on todellakin totta; kumina on yleinen ainesosa parfyymeissa ja Suomi on merkittävä toimija globaaleilla kuminamarkkinoilla. Närpiö on kuminan kehto ja Torbjörn Engelholm, hän on kuminakuningas.
Voisimme jatkaa suorinta tietä eteenpäin ja alkaa puhua kuminasta. Mutta Torbjörn Engelholmin tapauksessa on syytä olla kronologinen, jotta palapelin palaset loksahtaisivat paremmin oikeille paikoilleen ja saisimme selkeän kuvan hänen elämästään.

Punavihreä kaatopaikka

Oli vuosi 1984 ja 28-vuotias Engelholm viljeli kurkkuja – kuten useimmat muutkin viljelijät Närpiössä. Kurkku- ja tomaattivillitys oli valloillaan ja niiden ylituotanto johti hinnanlaskuun.
– Kaatopaikka oli punavihreä silloin, kun satomme ei käynyt kaupaksi, Torbjörn muistelee.
Ah, siinäpä ongelma ratkaistavaksi! Torbjörn analysoi markkinoita ja pian hän oli luonut kurkkusalaatin, joka maustaisi pian tuhansia hotdogeja ja porilaisia ympäri maan nakkikioskeja.
– Yhtiömme Närfood tuotti 500–600 tonnia kurkkusalaattia kolmen kesäkuukauden aikana. Tuona aikana työskentelimme kellon ympäri.
Mutta mitä tehdä koko loppuvuoden? Torbjörn löysi vastauksen perunoista. Tai pikemminkin pariisinperunoista, niistä täydellisen pyöreistä pikkuperunoista. 
Mutta täydellinen perunapallo vaati käsityötä.
– Suuresta perunasta koverrettiin lusikalla pieniä palloja kuten pienellä jäätelökauhalla. Se oli työlästä, emmekä pystyneet tuottamaan tarpeeksi suurta kapasiteettia, tyydyttääksemme koko markkinoiden tarpeen.
Innokkaita asiakkaita olivat muun muassa lentoyhtiöt standardisoituine ruoka-annoksineen.
Taas ongelma! Torbjörn alkoi suunnitella ratkaisua. Vastauksena ongelmaan syntyi pariisinperunakone.
– Sellaista ei ollut markkinoilla, joten rakensimme ja patentoimme ensimmäisen laitteen itsellemme. Aloitimme purkitetuista pariisinperunoista ja perunakuutioista.
Torbjörn myi Närfood-yrityksensä vuonna 1989, mutta hän säilytti pariisinperunakonepatentin. Hän perusti veljensä Stefanin kanssa koneita valmistavan yrityksen nimeltä Formit Food Processing Oy. Pian pariisinperunakone sai seurakseen koneen, joka pystyi kuorimaan perunat ja juurekset. Seuraavaksi olikin aika valloittaa maailma.
– Myimme koneita maailmanlaajuisesti. Japani on iso markkina pariisinperunoille ja Espanjassa taas valmistetaan melonipalloja. Uskallan väittää, että missä päin maailmaa sitten pyöreä pallo valmistetaankin, on se tehty Formitkoneella.
Vuonna 2012 tuli Torbjörnin aika hyvästellä koneensa tanskalaisen EKKO Maskiner -yrityksen ostaessa hänen yrityksensä. Nykyään tanskalaiset hallitsevat pariisinperunamarkkinoita.

Ålandsbanken - Familj Kummin Fi

Enemmän kotimaista aamiaispöytään

Jo vuonna 1995, Torbjörn alkoi kaivata elintarviketeollisuusalalle. Hän alkoi yhdessä vanhan ystävänsä Jan Häggblomin kanssa huvin vuoksi pohtia uutta liikeideaa.
– Kysyin häneltä, mitä hän syö aamuisin? Torbjörn muistelee.
Vastaus oli mysliä. Tuolloin mysli oli synonyymi Alpenille, joka hallitsi myslimarkkinoita Suomessa. Mitään selvää kotimaista kilpailijaa ei ollut.
Uusi ongelma! Torbjörn ja Jan linnoittautuivat keittiöön ja alkoivat sekoittaa mysliä kotimaiseen viljaan. Pian yritys Närpes Topfood lanseerasi jo ensimmäisen tuotteensa, Sun-myslin, ja vuonna 2001 yritys nousi aamiaistuotteiden markkinajohtajaksi.
Torbjörn matkusti Brasiliaan mukanaan säkki vehnää. Hän halusi ottaa selvää, pystyisikö maissirenkaita valmistava kone, joita hän oli nähnyt messuilla Saksassa, valmistamaan samankaltaisia renkaita myös suomalaisesta vehnästä. Ensiksi kone niskoitteli, mutta Torbjörn sai brasilialaiset tekemään muutamia muutoksia ja pian kone valmisti vehnärenkaita.
– Niinpä ostin kotiinviemisiksi kyseisen 30–40 metrin tuotantolinjan, jotta voisimme valmistaa suklaa- ja hunajarenkaita.
Sitä, kuinka paljon mysliä Torbjörn on syönyt, ei hän uskalla edes arvata.
– Oi oi, todella monta näytekupillista. Koemaistoimme aina vuoteen 2014 asti, jonka jälkeen myimme tehtaan Helsingin Myllylle. Myös lapseni Frida-Maria ja Mark ovat syöneet monia näytekupillisia, lapsillahan on parempi makuaisti kuin aikuisilla. Itse asiassa nuoren Markin makunystyrät saivat Topfoodin viime hetkellä muuttamaan suklaahiutaleiden reseptiä.
– Olimme päättäneet valmistaa hiutaleet tummasta suklaasta ja mielestäni resepti oli erinomainen. Mutta Markin maistettua ensimmäisen lusikallisen hän sanoi: Isä, tämä on liian voimakkaan makuista. Niinpä vaihdoimme suklaan vaaleaan ja siten reseptistä tuli parempi. Näin me toimimme, ilman mitään suurta laboratoriota. Keittiöstä on moneksi.
Mutta tätä haastattelua tehdessämme emme istu keittiössä. Torbjörnin takana häämöttää maailman suurin kuminaöljytislaamo. Maallikon mielestä tuotantolaitos vaikuttaa lähes pelottavalta, mutta Torbjörnin opastamana koko prosessi tuntuu lastenleikiltä. Tämä tislaamo on kuitenkin vain pieni osa koko tehtaasta.

Kilpailuvoimaa kuminalla

Torbjörn tuli tietoiseksi kuminasta vuonna 2000. Silloin kuminaa kasvatettiin hyvin pienissä määrin Suomessa, samaan aikaan kun monet viljelijät kamppailivat kasvattaen viljaa, kuten vehnää. Mutta ongelmana on, että me täällä pohjoisessa emme voi koskaan kilpailla vehnänviljelyksessä. Jos kasvattaa vehnää Suomessa, hehtaaria kohden saa tuotettua viisi tonnia. Viljelijät muualla maailmassa taas niittävät 8-10 tonnia samankokoiselta alueelta.
– Tässä asiassa ahkeruus ei ratkaise. Me emme tule koskaan saamaan enemmän tukea kuin muut viljelijät.

Kumina on toinen tarina

– Kasvattaessasi kuminaa Suomessa, saat keskimäärin yhden tonnin hehtaarilta. Ne, jotka viljelevät kuminaa Unkarissa, Egyptissä tai Intiassa tuottavat saman verran. Se tekee tästä mielenkiintoista. Määrällisesti kilpailemme samoilla ehdoilla.
Torbjörnin yritys Caraway Finland tekee yhteistyötä 500 sopimusviljelijän kanssa ympäri maata, 80 prosenttia heistä on pohjanmaalaisia maanviljelijöitä. Ne toimittavat kuminansa Caraway Finlandille, joka puolestaan vie sitä noin 40 eri maahan, joko kuminansiemeninä tai öljynä, joka on tislattu kyseisessä jättikoneessa. Vain 2 prosenttia sadosta jää Suomeen ja maailmanlaajuisesti suomalainen kumina hallitsee 30 prosenttia markkinoista.
– Kaikista viljelykasveista kumina on yksi Suomen kannattavimmista. Koossa mitattuna kuminan viljelyspinta-alamme on 22 000 hehtaaria, mikä on samaa luokkaa kuin rukiin viljelysala.
Mihin maailma sitten käyttää suomalaista kuminaa? Sitä laitetaan muun muassa ruokaan, leipään, hammastahnaan ja hajuveteen. Ja koska kumina on hyväksi vatsalle, lääketeollisuuden osuus asiakkaana on kasvussa.
– Teemme yhteistyötä saksalaisen lääkeyhtiön kanssa ja siksi meidän koko laitoksemme sertifioidaan nyt FSSC 22000:n mukaan voidaksemme toimittaa kuminaa myös heille. Sertifiointiprosessista vastaa tyttäreni Frida-Maria.

Järkyttävä uutinen

Kaikkien mittareiden mukaan Torbjörnin yrittäjyyspolku voidaan luokitella menestystarinaksi. Mutta pari dramaattista kuukautta vuonna 2014 pakotti hänet pysähtymään ja pohtimaan perusteellisesti tulevaisuutta.
Kaikki alkoi Helsinki-Vantaan lentokentältä kun Torbjörn oli palaamassa Suomeen Espanjan lomamatkaltaan.Häntä alkoi yhtäkkiä pyörryttää eikä hän pysynyt enää tasapainossa. Torbjörn vakuutti itselleen, että keinuminen aiheutui pitkästä lennosta. Se ei kuitenkaan loppunut hänen saavuttuaan kotiin.
– Se ei alkanut helpottaa, joten vaimoni Karin kehotti minua menemään röntgenkuvauksiin. Kuvauksissa aivoistani löydettiin valtava kasvain.
Turun yliopistollisessa keskussairaalassa lääkärit poistivat 6,3 cm pitkän pyöreän kasvaimen Torbjörnin pikkuaivoista. Kasvain osoittautui hyvänlaatuiseksi.
– Sen kerran kaikki sujui hyvin, mutta elämäni muuttui täysin. Maatessani sairaalassa en tiennyt, josko voisin enää kävellä tai ajatella leikkauksen jälkeen. Silloin päätin, että jos selviydyn, aion järjestää kaikki liiketoimeni kuntoon.
Heti kun Torbjörn toipui, hän alkoi hoitaa sukupolvenvaihdoksia sekä maatalousasioissaan että yrityksissään. Hänen kirjanpitäjänsä teki alustavan suunnitelman, kuinka he saisivat järjesteltyä kaiken kuntoon. Sitten oli aika olla yhteydessä pankkiin.
– Olen saanut erittäin hyviä ideoita Ålandsbankenista koskien eri menettelyvaihtoehtoja. Nyt minulla on kokonaiskuva, jonka avulla tiedän, mitä tehdä eri ajankohtina. Sellaisia asioita on erittäin vaikea tietää itse.

Hänen neuvonsa kaikille yrittäjille ovat kristallinkirkkaat

– Älä viivästytä keskustelua sukupolvenvaihdoksesta. Sitä ei saada aikaan nopeasti. On myös tärkeää hyvissä ajoin keskustella lastensa kanssa. He eivät välttämättä halua ottaa yritystä haltuunsa ja vanhempien on hyväksyttävä myös tämä.
Caraway Finlandin yhtiössä seuraavan sukupolven Engelholmit ovat kuitenkin valmiita ottamaan ohjat käsiinsä. Mark viimeistelee opintojaan Vaasassa ja Frida-Maria hikoilee jo sertifiointiasiakirjojen kimpussa – muiden asioiden lisäksi.
Torbjörn Engelholm ei kuitenkaan vielä ole poistumassa kuvioista. Toki hän myöntää, että on alkanut harkita golfia mahdollisena harrastuksena. Mutta aivan vakuuttunut hän ei ole.
– Yritykset ovat olleet elämäni, eikä minulla ole sen takia ollut paljon harrastuksia. Aion jatkaa hallituksessa ja minua kiinnostaa yhä se, minkä parissa olen työskennellyt. Karinilla on tapana sanoa, että minut on toivotonta ottaa mukaan kauppareissuille, sillä kiertelen vain ympäriinsä tarkastellen kurkkuja ja myslejä!   

Teksti: Joakim Enegren  Kuva: Arash Matin