Indeksiobligaation rakenne

Obligaatio rakennetaan siten, että pankki jakaa sijoituksen obligaatio-osaan ja optio-osaan, jotka yhdessä muodostavat 100 prosenttia sijoitetusta rahamäärästä obligaation lähtöpäivänä. Esimerkiksi 90 prosenttia obligaatio- ja 10 prosenttia optio-osaan.

Obligaatio-osan pankki sijoituttaa siten, että pääoma kasvaa ollen 100 prosenttia (sijoitettu nimellismäärä) indeksiobligaation eräpäivänä. Jotta saadaan mahdollisuus tuottoon, optio-osa sijoitetaan esimerkiksi osakkeisiin.

Pankki laskee liikkeeseen indeksiobligaation usein kahtena eri vaihtoehtona, varovaisena ja offensiivisena. Jos sijoittaja valitsee offensiivisen vaihtoehdon, hän maksaa tällöin ylikurssin, jota pääomaturva ei kata. Tämä ylikurssi sijoitetaan suurempana optio-osana kohde-etuuteen, jolloin sijoittajalla on mahdollisuus suurempaan tuottoon. Sijoittaja ottaa käytännössä suuremman riskin, koska ylikurssi ei ole pääomaturvattu. Vain sijoitettu nimellismäärä on pääomaturvattu eräpäivänä. Obligaatioon liittyy myös liikkeeseenlaskijariski.