Lämpimiä tunteita puhelinvaihteessa

Onko Ålandsbankenilla jokin salainen ase? No tuskin. Moni tosin väittäisi vastaan ja sanoisi Kyllä vain, nimittäin puhelinvaihde! Kun soittaa Ålandsbankeniin, puhelu menee nimenomaan Ålandsbankeniin. Puhelu ei päädy mihinkään sekavaan puhelinpalvelukeskukseen Takahikiälle, vaan pankin pääkonttoriin Maarianhaminaan. Joka ainoa kerta. Pitää tosin paikkansa, että muutama säästöintoinen pankinjohtaja on vuosikymmenten saatossa mumissut jotain ulkoistuksesta, outsourcingista, mutta... pankinjohtajat tulevat ja menevät, mutta puhelinvaihde pysyy.

Pankin puhelinvaihteen työntekijät ovat olleet perinteisesti ja kirjaimellisesti pankin kasvot ulkomaailmalle. Vaihde sijaitsi pitkään pankin sisääntuloaulassa ja tuolloin vieraat saattoivat pysähtyä tiskin luo rupattelemaan. Keskeisen sijaintinsa ansioista vaihteen henkilökunta on vuosien varrella opastanut pankin taidekokoelmasta kiinnostuneita uteliaita turisteja ja tilannut takseja. Muun muassa eräälle turistille, joka halusi tilata taksin Maarianhaminan keskustaan.

– Hän ei uskonut, että hän oli jo keskustassa ja että kaikki sijaitsi viiden minuutin kävelymatkan säteellä. Tilasin hänelle sitten lopulta taksin, kertoo Margit Grönlund, joka työskenteli vaihteessa yli 25 vuotta.

Puhelinvaihteen merkitystä suhteiden luojana ja ongelmien ratkaisijana ei voi kyllin arvostaa. Vaihteeseen on kertynyt vuosien varrella valtava määrä tietoa pankin työntekijöistä.

– Joskus asiakas on pyytänyt saada puhua jonkun tietyn henkilön kanssa, Hänen, joka viljelee sokerijuurikkaita Hammarlandissa tai Hänen, joka on naimisissa sen kunnanvaltuuston jäsenen kanssa. Tuolloin on tiedettävä, kenestä on kyse, toteaa vaihteessa työskentelevä Helena Eriksson.

Sitten ovat vielä kaikki ne, joiden mielestä Ålandsbankenin puhelinvaihteella on vastaus kaikkeen. Eräs tukholmalainen halusi vinkkejä Turun laivatelakoista, kun taas eräs helsinkiläinen halusi tietää, jaksaisiko kaksivuotias lapsenlapsi istua ja kuunnella pankin tarjoaman joulukonsertin loppuun asti (Kyllä, uskoisin niin). Ja eräs halusi tietoja kalastusmatkasta Getaan, Ahvenanmaan pohjoisosaan.

– Henkilö halusi tietoja säästä ja tuulen voimakkuudesta ja mistä hän voisi ostaa kalastusluvan. Näissä kysymyksissä pystyin auttamaan, mutta kun hän tiedusteli parhaista merenlahdista ja niiden kala-apajista, en osannut vastata ja silloin hän vähän pettyi. Sanoin siihen, että Ahvenanmaalla nappaa melkein missä tahansa! Siitä hän ilostui, muistelee Helena Eriksson.

Aikoinaan oli myöskin tavallista, että vaihteen työntekijät saivat ottaa vastaa vieraita ja ohjata heidät tapaamisiin. Kerran Margit Grönlund sai tiedon, että pankin arbitraasiosasto odotti vierasta Englannista. Margit kertasi kiireesti joitakin hyödyllisiä kouluenglannin fraaseja, kuten Welcome, How do you do, Follow me, please ja niin edelleen.

Vieras saapui kuitenkin odotettua aikaisemmin ja Margit Grönlund hätääntyi.

– Ennen kuin ehdin edes tajuta, olin jo toivottanut vieraan tervetulleeksi lausumalla I love you.

Hupsista. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä englantilainen vastasi Margitille ystävällisesti I love you too.

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.