Odottamatomia vieraita saaristosta

Hän soitti väärään aikaan. Syksyllä 1981 Ann-Christine Meriläinen yritti tavoittaa Peter Grönlundia tiedustellakseen töitä Ålandsbankenista, jonka ensimmäistä Manner-Suomen konttoria oltiin avaamassa Helsinkiin. Valitettavasti hän keskeytti johtaja Grönlundin ja varatuomari Jan Tallqvistin erittäin vaativan työrupeaman. Parivaljakko maalasi nimittäin Grönlundin pienen yöpymisasunnon seiniä. Muutama päivä myöhemmin Ann-Christine Meriläisestä tuli kuitenkin Unioninkatu 30:n konttorin ensimmäinen työntekijä. Jo pian tämän jälkeen palkattiin myös Ann Gerkman-Hänninen ja uusi täysmiehitetty konttori avattiin ja vihittiin käyttöön 4. tammikuuta 1982. Pankki auttaisi pääasiassa yritysasiakkaita, mutta myös yksityisasiakkaat löysivät pankin.

– Alussa pankkiasioilla kävi enimmäkseen Helsingissä asuvia ahvenanmaalaisia. Mutta samassa talossa toimivan Nibbenin eli Nordiska Investeringsbankenin henkilökunta alkoi myös avata tilejä pankissamme, kertoo Ann-Christine Meriläinen.

Lisäksi saatiin odottamattomia vieraita saaristosta.

– Kauppatorin jokasyksyisille silakkamarkkinoille saapuneet Kökarin kalastajat kantoivat pankkiimme verisiä ja kalansuomuisia rahoja muovikasseissaan. Kalanhaju saattoi olla melko voimakas, muistelee Ann Gerkman-Hänninen.

Rahat niputettiin, laskettiin ja kirjattiin ripeästi tilille. Palvelu ei kuitenkaan jäänyt siihen, sillä saaristolaisille tarjottiin tietenkin kahvit ja he saivat lainata puhelinta soittaakseen kotiin perheilleen. Tulevien vuosien perinteisiin kuului myös se, että kalastajille tilattiin markkinapäiviä varten pino Ålandstidningenin sanomalehtiä.

– Menin sanomalehdet kainalossa satamaan ja jaoin ne kalastusveneisiin, Gerkman-Hänninen kertoo.

Mutta mitä johtaja Grönlund ja varatuomari Tallqvist tekivät laskettuaan maalipensselit käsistään?

– Ensimmäisen vuoden aikana teimme noin 140 yritysvierailua, joten päiviin riitti ohjelmaa, sanoo Peter Grönlund.

– Paiskimme innokkaasti töitä ja koska halusimme esitellä tulosta, aloimme laatia viikkoraportteja, jotka Peter vei mukanaan Maarianhaminaan, jonne hän lensi torstai-iltaisin. Perjantaisin viikon työ esiteltiin pankin johdolle, Jan Tallqvist kertoo.

Suuryhtiöissä monet halusivat uteliaina tietää, mitä pienellä saaristolaispankilla oli tarjottavanaan.

– Tuolloin pankkimaailmassa oltiin vielä perinteisiä ja me teimme jotain aivan uutta. Yritykset eivät olleet vielä tottuneet ottamaan vastaan vierailijoita uusista pankeista, joten saimme erittäin myönteisen vastaanoton, Peter Grönlund kertoo.

Tuon ajan yrityskulttuuriin kuuluivat perinteisesti pitkät lounaat, joista molemmat pankkiirit saivat oman osansa.

– Yritysjohtajista useat kuuluivat vanhaan kaartiin ja heidän tarjoamiin lounaisiin kuuluivat snapsit. Meidän mielestä se oli vähän liikaa, mutta se oli heidän tapansa, Peter Grönlund muistelee.

Ensimmäisen vuoden aikana tieto ahvenanmaalaisten saapumisesta pääkaupunkiin kiiri kaikkien korviin. Yhä useampi yksityisasiakas löysi tiensä Unioninkadulle ja niin Jan Tallqvistin mietteissä alkoi itää idea. Ehkä hän saisi suhteillaan ja yhteyksillään liikkeelle enemmänkin yksityisasiakkaita? Idean toteuttamiseksi Tallqvist tarvitsi kuitenkin kukallisen sohvan.

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.
Helsingin Kauppatorin kalakauppiaita. Kuva: Jukka Jänis