Kauaskantoinen laina

Hän oli tuskin päässyt uuden elämän alkuun rintamamiesvuosiensa jälkeen, kun hänen maailmansa jälleen romahti. Vuosi oli 1956 ja yleislakon jälkimainingeissa vaasalainen Holger Sundback sai potkut puutavarayrityksestä, jolle hän oli antanut kaikkensa. Mutta Ahvenanmaalla hän pystyisi aloittamaan kaiken alusta. Ryhdyttyään uuden muoviyrityksen Plasto Ab:n osakkaaksi, Holger Sundbackista tuli avainhenkilö yrityksen selviytymiselle ja nousulle.

Monen suomalaiskaupungin tavoin myös Vaasaa koetteli sotienjälkeinen köyhyys sekä alkoholi- ja väkivaltaongelmat. Sodassa fyysisesti ja psyykkisesti vammautuneiden kansalaisten määrä oli kaupungissa silmiinpistävän suuri. 

– Kaikkialla oli köyhyyttä ja pulaa asunnoista. Tunnelma Vaasassa oli kuin suoraan Andrei Tarkovskin elokuvista: toivotonta ja harmaata. Me lapset pelkäsimme myös uutta sotaa, kertoo Holger Sundbackin Barbro-tytär.

Vähitellen elämässä alkoi näkyä pieniä valopilkkuja. Sundbackin perhe, joka oli asunut ahtaassa asunnossa ilman juoksevaa lämmintä vettä, pääsi muuttamaan uuteen isompaan kotiin.

– Saimme sekä kylpyammeen että lämmintä vettä. Se oli perheellemme iso tapahtuma.

Onni jäi kuitenkin lyhyeksi. Vuoden 1956 yleislakko toi tullessaan poliittisen ja taloudellisen epävarmuuden. Holger Sundbackin lupaava ura vaasalaisessa puutavarayrityksessä sai äkillisen lopun, kun perheyrityksen talous alkoi horjua. Holgerista tehtiin kaiken ahdingon syntipukki ja hän sai potkut.

– Isä menetti elämältään pohjan saadessaan kenkää. Se oli ainoa kerta, kun näin hänen itkevän. Pienenä tyttönä pidin isääni aina vahvana, sellaisinahan tuon sukupolven miehiä pidettiin. Tuolloin isäni muuttui silmissäni pienemmäksi, kertoo Barbro Sundback.

Holger Sundbackin Isabel-vaimon äiti ja sisar asuivat Maarianhaminassa. Dolores-siskon aviomies Olof Geelnard oli perustanut vuonna 1954 Plasto-yrityksen, joka valmisti alkuvuosinaan muiden muassa Elvis Presley- ja Tommy Steele -pinssejä.

–  Muovia, joka yleistyi 1950-luvulla, pidettiin aivan satumaisena. Muovi toi sotienjälkeiseen harmauteen kauniita värejä, punaista ja keltaista, Barbro Sundback muistelee.

Plaston ensimmäiset vuodet olivat haastavia, eihän pinsseillä ja muilla pikkuesineillä juurikaan kartutettu kassaa. Lankomiehet päättivät ryhtyä yhtiökumppaneiksi. Suunnitelman toteuttaminen edellytti kuitenkin, että Holger Sundback onnistuisi saamaan pankkilainan horjuvalle yritykselle.

– Isä marssi Ålandsbankeniin ja Vaasan koti panttinaan hänen onnistui neuvotella laina. Plaston osakkaaksi ryhtyessään hän panosti yritykseen koko omaisuutensa.

Uuden pääoman turvin herrat Geelnard ja Sundback ryhtyivät tositoimiin. He ostivat upouudet saksalaiset tuotantokoneet, jotka asennettiin uusiin tehdastiloihin. Tarpeellista vetoapua saatiin hiljalleen virkoavasta talouskasvusta. Pidettiin todennäköisenä, että myös suomalaisperheet alkaisivat pian ostaa lapsilleen leikkikaluja. Tuolloin myös Plaston kestävälle muoviautolle olisi menekkiä.

Kun vaasalaisten koululaisten kouluvuosi päättyi Suvivirteen keväällä 1958, Isabel Sundback matkusti kolmen lapsensa kanssa Holgerin luokse Maarianhaminaan.

– Lapsuudenkesäni Ahvenanmaalla olivat olleet siihenastisen elämäni onnellisimpia ja nyt olimme muuttamassa sinne pysyvästi. Perheeni sai turvallisemman elämän ja uuden tulevaisuuden. Kaikesta oli kiittäminen pankkilainaa, jonka vaikutukset olivat meille erityisen siunaukselliset, toteaa Barbro Sundback.

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren
Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.
Valokuva: Barbro Sundback on omistanut suurimman osan elämästään politiikalle. Hän toimi maakuntapäiväedustajana Ahvenanmaan maakuntapäivillä 1979–2015 ja vuonna 2005 hänet valittiin maakuntapäivien puhemieheksi ensimmäisenä sosiaalidemokraattina.