Suuntana vaarallinen suurkaupunki

Suomenkielisten pankki

1990

Ålandsbanken oli vähällä toivottaa uudet mannersuomalaiset asiakkaansa tervetulleiksi lukituin ovin ja metallinpaljastimin. Sitten otettiin järki käteen ja samalla saatiin myös odottamattomia ystäviä.

Kustannukset oli puolitettava! Tämä oli pankinjohtajien mantrana 1990-luvun pankkikriisin jälkeen ja se sai kannatusta myös Ålandsbankenissa. Pian jo kuitenkin ymmärrettiin sen mahdottomuus. Esteenä oli pankin koko.

– Jos puhelinvaihteessamme istuu vain yksi nainen, hän ei pääse käymään edes wc:ssä. Tuottoakaan ei voisi kasvattaa, jos kustannukset ovat entisellään. Valitsimme siis toisen mallin. Nostaisimme kuluja puolella ja kolminkertaistaisimme tuoton, sanoo tuolloin sektorijohtajana toiminut Edgar Vickström.

Vickström vastasi pankin järjestyksessään toisesta maihinnoususta Manner-Suomeen, jossa pankilla oli jo 1980-luvulta lähtien ollut Private Banking -yksikkö Helsingissä. Suomen markkinoiden laajempi tarkastelu vaati myös kielikeskustelun. Olisiko ruotsin kieli etu vai miten kysymykseen pitäisi suhtautua?

– Tämän vuoksi ravasimme rannikkoalueita ylös ja alas ennen kuin lopulta avasimme konttorin Turkuun, Tampereelle ja Vaasaan, Vickström kertoo. 

Avajaiset pidettiin Turussa ja siellä Vickström sai uusia ajatuksia ja muutamia kiperiäkin syväsukelluksia.

– Olimme niin kovin varovaisia. Huolehdin henkilökohtaisesti kaikista luottoja koskevista päätöksistä kerran viikossa. Pidimme Turkua vaarallisena suurkaupunkina ja olimme jopa vähällä asentaa ovellemme metallinpaljastimen. Pelkäsimme niin paljon. Onneksemme tajusimme, että tällaiset varotoimet eivät sointuisi kovin hyvin suhdepankkimme liikeidean kanssa, Vickström nauraa.

Sitten saatiin rohkeutta ja tarjottiin pienet avajaisjuhlat. Se antoi vauhtia.

– Huomasimme, että suomenkieliset olivat Ålandsbankenista kiinnostuneempia kuin suomenruotsalaiset, joilla oli jo omat pankkinsa. Ankkalampi on melko suljettu, joten ahvenanmaalaiset älkööt vaivaantuko.

Suomenkieliset pitivät ahvenanmaalaista pankkia mielenkiintoisena vaihtoehtona suurpankeille. Kielen kannalta asiakkaat otettiin vastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Jokainen asiakas sai tietokantaan oman kielikoodinsa ja siten kommunikointi tapahtui vain asiakkaan valitsemalla kielellä.

– Muilla pankeilla oli kaksikielisiä lomakkeita ja viestejä. Ei meillä. Sen vuoksi meistä tuli kaikkia muita pankkeja suomenkielisempiä, vaikka tulimmekin Ahvenanmaalta. Uskon, että se on ollut tärkeä asia monille asiakkaillemme.

Lisäksi pankkikonttorit erosivat merkittävästi suurpankeista. Ålandsbankenissa ei näkynyt edes kassatiskiä, sen sijaan asiakkaat istuivat alas ja keskustelivat asiakasneuvojan kanssa. Asiaa ei haitannut myöskään se, että sisustus oli tyylikäs ja elegantti, ei kuitenkaan liian pröystäilevä.

– Tyylikästä, mutta edullista, aivan kuten Ålandsbanken on aina tehnyt. Kiinteistöpäällikkömme Göran Sundblom suunnitteli jokaisen konttorimme perinteisellä ahvenanmaalaisella säästäväisyydellä. Hän käänsi jokaisen lantin ja siitä me pidimme! Sen jälkeen asiakkaat saapuivat, katselivat ympärilleen ja totesivat Tämä on hieno.

Yhdessä asiassa pankki ei joustanut: Vuokra sai olla korkea, kunhan konttorilla oli keskeinen sijainti.

– Ymmärsimme, ettei liiketoimia voi harjoittaa b-tasolla, toteaa Edgar Vickström.

Kun läntiseen Suomeen avattiin neljä uutta konttoria, pääkaupunkialue alkoi vetää entistä enemmän. Edgar Vickström rekrytoi ripeässä tahdissa lisää konttoripäälliköitä. Sitten tuli aika kysyä: Missä päin pääkaupunkia konttori kannattaisi avata? Vickström ratkaisi ongelman yhdellä kädenliikkeellä: hän antoi jokaiselle uudelle konttoripäällikölle nuppineulan, osoitti suur-Helsingin karttaa ja sanoi:

– Olkaa hyvät ja näyttäkää kartalta, minne haluatte perustavan konttorinne!

Sanningen om Ålandsbanken

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren

Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.

Haluatko tulla osaksi seuraavaa 100 vuottamme?

Ålandsbankenin Tietosuojaseloste*