Vahdinvaihto komentosillalla

Sano: Pystyn ja haluan

1998

Hän poimi rasiasta nuppineulan ja kuljetti sitä kädellään kaupungin kartalla. Hän pisti neulan Helsingin sydämeen. Näin alkoi Anne-Maria Saloniuksen jo yli 20 vuotta kestänyt matka Ålandsbankenin valtaportaissa.

Salonius ei ollut kuitenkaan ainoa tuleva konttorinjohtaja, joka vuonna 1998 teki Missä-haluat-avata-konttorin -harjoituksen tuolloisen sektorijohtaja Edgar Vickströmin kanssa. Maarianhaminan pääkonttorin suuressa ruokasalissa Saloniuksen seurassa oli muiden muassa myös Tuula Lehmuskoski, joka pisti nuppineulansa Munkkiniemeen. Irmeli Tanner oli jo edellisvuonna sytyttänyt Ålandsbankenin neonkyltin Tapiolassa, Helsingin länsiosassa. Vielä kauempana lännessä eli Turussa konttorin oli avannut Beatrice Ramström muutama vuosi aikaisemmin, ja Tampereella toimintaa johti Leena Honkasalo-Lehtinen.

Näillä viidellä johtajalla oli yksi yhteinen nimittäjä heidän aloittaessaan Ålandsbankenissa: jokaisella oli pitkä kokemus pankkialalta, joten heillä oli hyvät henkilökohtaiset suhteet ja osaamista nykyaikaisesta pankkialasta. Heillä oli varmasti myös tiettyä ymmärrystä ja kärsivällisyyttä ahvenanmaalaisen varovaisuuden suhteen.

– Sain pankista hyvän kuvan. Asiakassuhteita koskevat arvomme ja näkemyksemme olivat samat, kertoo Salonius. Olin tuolloin 34-vuotias ja sain vapaat kädet uuden konttorin perustamiseen Aleksanterinkadulle, Helsingin keskustaan.

Konttori oli pankin konttoreista ensimmäinen, joka ei sijainnut katutasossa. Tämä ei ollut mikään sattuma. Anne-Maria Salonius ymmärsi, että pankin haluamat asiakkaat eivät tehneet päätöstä pankin vaihtamisesta spontaanisti kadulla kulkiessaan, tyyliin Nytpä vaihdan pankkia. Sen vuoksi selkeät kyltit julkisivussa olivat tärkeitä ja huomattavasti edullisempia. Komea liikepalatsi vuodelta 1890 loi asiakkaille sopivan tunnelman ja huokui ylellistä yksilöllisyyttä. Ylevästä julkisivusta huolimatta henkilökunta sai itse kuitenkin koota kiireellä omat toimistokalusteensa.

– Meitä ajoi eteenpäin yrittäjyys ja jo pian pystyimme näyttämään tulosta. Saimme tehdä kuitenkin lujasti töitä herättääksemme asiakkaidemme mielenkiinnon.

Koska kalliit mainoskampanjat eivät tulleet kysymykseen, Salonius henkilökuntineen panosti hyväksi havaittuun myyntikikkaan: he ottivat yhteyttä asiakkaisiin ja pyysivät heitä vierailulle. Tämä kantoi hedelmää. – Asiakkaat pitivät tarjouksestamme ja taustastamme. Samalla he arvostivat edustamaamme luottamuksellisuutta. Huomasimme pian, että saimme asiakkaita, jotka olivat saanet meistä vinkin ystäviltään. Silloin tiesimme, että olimme valinneet oikean strategian, toteaa Anne-Maria Salonius.

Saloniukselle itselleen Aleksanterinkatu oli ensimmäinen askel hänen urakehitykselleen pankin palveluksessa. Kun hänet 12 vuotta myöhemmin valittiin konsernin johtoryhmään, hän sai jo katsella eturivistä käsin pankin historian kirjoittamista: pankin johdossa oli ensimmäistä kertaa edustettuina ennätysmäärä naisia.

– Tove Erikslund avasi tien 2006, kun hänet valittiin HR-päälliköksi ja ensimmäisenä naisena johtoryhmään. Sen jälkeen seurasivat Birgitta Dahlén, Teija Engman ja minä. Vielä tuolloin useimmat naiset pysyivät keskijohdossa, joten me olimme tienraivaajia, Salonius toteaa.

Mitkä ominaisuudet veivät Saloniuksen pankin komentosillalle?

– Olen aina ilmaissut selvästi mitä haluan. En ole istunut ja odottanut, että joku tulisi sanomaan Olet hyvä, hae tätä paikkaa. Kun nyt toimin nuorempien naisten mentorina, tärkein tehtäväni on rohkaista heitä sanomaan Minä osaan ja haluan.

Sanningen om Ålandsbanken

100 tarinaa 100 vuoden ajalta

Joakim Enegren

Annika Lundqvistin, Leo Löthmanin ja Teo Tuomisen avustuksella.

Haluatko tulla osaksi seuraavaa 100 vuottamme?

Ålandsbankenin Tietosuojaseloste*