Soveltuvuusarviointi – onko sijoitus asiakkaan kannalta oikea?

Ålandsbankenin on sijoitusneuvontaa ja täyden valtakirjan varainhoitoa tarjotessaan pyydettävä tietoja asiakkaan sijoitustietämyksestä ja -kokemuksesta sekä sijoitustavoitteista, riskiprofiilista ja taloudellisesta tilanteesta. Pyydettävien tietojen laajuus riippuu asiakkaan asiakasluokituksesta. 

Asiakkaan vastausten perusteella tehtävää arviointia kutsutaan soveltuvuusarvioksi tai tarvekartoitukseksi. Arviointi tehdään, jotta pankki voi mukauttaa palvelut asiakkaiden tarpeisiin. Tietoja käytetään myös, jotta voidaan arvioida, kuuluuko asiakas asiakkaalle suositeltujen rahoitusvälineiden asiakaskohderyhmään. Kysymykset voivat toisinaan tuntua tungettelevilta, mutta pankki tarvitsee tiedot voidakseen toteuttaa palvelun asiakkaan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Mikäli pankki ei saa näitä tietoja asiakkaalta, pankki ei saa antaa asiakkaalle sijoitusneuvoja tai toteuttaa täyden valtakirjan varainhoitoa.

Jos Ålandsbanken soveltuvuusarvion tekemisen jälkeen katsoo, ettei suunniteltu palvelu tai tuote ole asiakkaalle soveltuva, pankilla on velvollisuus ilmoittaa tästä asiakkaalle.

Asianmukaisuusarvio – onko sijoitus asiakkaalle tuttu?

Pankin on tehtävä asianmukaisuusarvio, jotta se voisi tarjota muita palveluita kuin sijoitusneuvontaa tai täyden valtakirjan varainhoitoa. Asianmukaisuusarviossa arvioidaan asiakkaan sijoituskokemus ja ‑tietämys. Asianmukaisuusarvio tehdään, jotta suojellaan sijoittajan etuja ja poissuljetaan sijoitukset sijoitusvälineisiin, joiden riskejä sijoittaja ei tunne. Mikäli asiakas ei anna Ålandsbankenille tarvittavia tietoja sijoitustietämyksestään ja ‑kokemuksestaan, pankki on velvollinen ilmoittamaan asiakkaalle, ettei se voi arvioida, sopiiko tuote tai palvelu asiakkaalle. Kun tämä on ilmoitettu asiakkaalle, toimeksiannon toteuttaminen voi jatkua asiakkaan vastuulla, mikäli asiakas ohjeistaa Ålandsbankenia jatkamaan toteuttamista.

Milloin asianmukaisuusarviota ei tarvita

Jos palvelu tapahtuu asiakkaan aloitteesta (execution only), ja koskee ns. yksinkertaisia rahoitusvälineitä, asianmukaisuusarviota tai arviota asiakaskohderyhmästä ei kuitenkaan tehdä. Yksinkertaisia rahoitusvälineitä katsotaan tavallisesti, rakenteensa ja riskiensä vuoksi, olevan esimerkiksi listatut osakkeet, obligaatiot ja sijoitusrahastojen (ei erikoisrahastojen) rahasto-osuudet.